Viimeisen kolmen viikon aikana olen:
- viettänyt kiireettömiä aamuja Budapestissa hotellin sängyllä makaillen, miettien maailmanmenoa ja sitä, joisinko aamupalalla latte macchiaton vaiko cappuccinon
- ihastellut Budapestin keskiaikaisia kerrostaloja iltahämärällä (ja mielestäni nähnyt vanhan rapistuneen kerrostalon ikkunassa keskiaikaisen vampyyrin seuraamassa modernia menoa ja etsimässä katseellaan iltapalaa...)
- yrittänyt nauttia tästä Suomen kahden minuutin kesästä mökkeilemällä, marjastamalla, sienestämällä sekä haahuilemalla öisillä tyhjillä kaupungin kaduilla
- itkenyt taas häissä kun kirkon ovet avataan ja morsiamen onni sekä kauneus täyttää salin
- tehnyt runoja! Pienestä hiomisesta tuli kolmen viikon pituinen totaalinen uudelleenkirjoitus, runot lähtivät postissa tänään eteenpäin, kerrankin olin niihin itse tyytyväinen
- miettinyt tulevaa yksin, miehen kanssa, äidin kanssa, ystävän kanssa. Ehkä se vielä joskus muotoutuu ja selviää minullekin (tai ehkä ei, yllätyksiä siis edessä!)
- kuunnellut järveltä kaikuvaa hiljaisuutta pimenevässä illassa
- saanut taas tuhat uutta ideaa romaania/runokokoelmaa/biisien sanoja varten (kun vaan ehtisi toteuttaa näistä edes kymmenesosan!)
- haaveillut omakotitalosta järven rannalla/boheemista kerrostaloasunnosta Kalliossa/asunnosta kotiseudulla meren ääressä/pienestä kaupunkiasunnosta Hong Kongissa (kaikki kovin hyviä vaihtoehtoja, ei sitä osaa haaveitaan suunnata vain yhteen suuntaan)
- yrittänyt olla miettimättä maanantaina edessä olevaa paluuta arkeen ja töihin. Yök.
- yrittänyt psyykata itseäni syksyä ja talvea varten
Minuun iskee yleensä syyskuun alussa tietynlainen sisäänrakennettu suomalainen melankolia; kesä on ohi, illat pimenevät, luonto valmistautuu talveen. Tänä vuonna tuo melankolia on kuukauden etuajassa, johtuisikohan siitä, ettei sitä kesää ole oikein edes näkynyt (eilen mökillä aamulla asteita +2, elokuussa!). Olen kahden vaiheilla, pitäisikö minun yrittää taistella sitä vastaan vaiko hyväksyä melankolia avosylin, kääriytyä siihen sohvanpohjalle pimeänä syysiltana.
Ehkäpä jonkinlainen keskitie näiden kahden vaihtoehdon väliltä olisi hyvä ratkaisu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti